joululahjasaldoa

Joulun ja Uuden Vuoden vietosta ja kaikesta niihin liittyvästä matkustelusta ollaan selvitty ja kotiinkin jo päästy. Yllättävän paljon tuli pyhien aikaan kokkailtua ja leivottua, vaikka melkein aina päästiinkin suoraan valmiiseen pöytään. Kokkailuista kuitenkin myöhemmin. Nyt enemmän ruokablogistia ilahduttaneista joululahjoista.

Jo muutama vuosi sitten opin, että teflon on myrkkyä, eikä sitä ainakaan kannata syödä. Ei edes silloin kun sen aikaisen kämppiksen paistinpannusta on irronnut ruokaan mustia hiutaleita pinnoitteesta. Sittemmin olen lähinnä katsonut, ettei teflon-pannuissa ole pinnassa naarmuja tai muita virheitä. Syksyllä yksi kaveri oli testimielessä ostanut pienenpienen valurautapannun ja kehui sen ihan taivaisiin. Kun mietin, mitä olisi mukava joulun jälkeen kantaa ympäri Suomea laukussa noin viikon verran, mieleeni tuli tietenkin kunnon kokoinen valurautapaistinpannu! Paino lähenee varmasti viittä kiloa ja täytyy myöntää, että lähtöpäivänä piti laukkujen sisältöä hieman jaotella uusiksi, jotta koneessa ruumaan menevä laukku ei olisi ylipainoinen. Raportoin pannun toimimisesta, kun pääsen sen kanssa kokkailemaan.

Toinen ruoka-aiheinen joululahja oli täysi yllätys, ja sellaisena siis tietenkin yksi parhaista lahjoista. Olin koko pitkän syksyn harmitellut, että asun sellaisessa paikassa, että sienimetsää näkee korkeintaan unissa. Lähikaupassa kyllä myytiin metsäsieniä, mutta jotenkin tuntui väärältä ostaa niitä kaupasta kun ennen on voinut poimia suoraan metsästä. Jouluaattona meitä odottikin iso purkillinen kuivattuja suppilovahveroita. Kiitos kummitädille tästä!