Valkosipuliset katkaravut

Silloin tällöin kaipaa illalla jotain hieman tukevampaa iltapalaa kuin vain vaikkapa jogurtin.  Tai muuten vain on tarvetta pienelle suolaiselle, esimerkiksi illanistujaisissa tai muissa. Nämä katkaravut sopivat mukavasti myös tapas-valikoimaan.

200 g katkarapuja

½ dl öljyä

2 valkosipulin kynttä

Suolaa

Tuoretta persiljaa

Laita öljy ja murskatut valkosipulit kattilaan. Lämmitä niitä matalalla lämmöllä. Kun valkosipulit ovat lämmenneet öljyssä viitisen minuuttia, nosta lämpöä ja lisää kattilaan sulatetut katkaravut. Paista katkarapuja kuumassa kattilassa, kunnes turha neste on haihtunut. Lisää suola. Kaada tarjoiluastiaan ja koristele pilkotulla persiljalla.

Tabouleh

Kun jouluruoat, -mausteet ja juurekset alkavat tökkimään, on aika kaivaa varastoista jotain hieman etnisempää, mutta samalla tarpeeksi tuttua. Tabouleh on lähi-idästä tulevaa, usein mazenä (lähi-idän tapas) tarjottavaa ruokaa. Taboulehreseptejä on lähes loputtomasti. Perinteisesti salaattiin tulee bulguria tai kuskusta, persiljaa ja tomaattia, lisäksi mielen mukaan erilaisia mausteita. Omia versioita kannattaa kehitellä. Alla oma suosikkini.

1 dl kuskusta

Vettä

Suolaa

1 pkt tuoretta persiljaa

1 tomaatti

½ punasipuli

¼ sitruunan mehu

1 valkosipulinkynsi

½ pkt tuoretta minttua

Valmista kuskus paketin ohjeen mukaan. Pilko persilja, minttu, tomaatti ja punasipuli mahdollisimman pieneksi hakkelukseksi. Sekoita jäähtyneeseen kuskusiin. Sekoita. Purista valkosipuli ja sekoita sitruunanmehuun. Lisää kuskusiin. Tabouleh on heti valmista syötäväksi.

Itsetehty glögi

Tässä loistava vinkki, mitä viedä esimerkiksi tuliaisiksi sukulaisille ja tutuille joulunpyhinä, tai muuten vain antaa lahjaksi! Reseptin kenties hankalin osa on löytää glögille hieno pullo. Jos omasta varastosta ei sellaista löydy, kannattaa käydä katsomassa esimerkiksi Anttilasta tai vastaavista paikoista.   

Glögiin tulevan siirapin ohjeen olen alunperin löytänyt Voisilmäpelistä, mutta tein siihen joitain muutoksia.

Siirappi: 1 ½ dl sokeria 1 dl vettä 8 kardemumman siementä 2 tähtianista 2 kanelitankoa +Mehutiivistettä (esim. mustaviinimarjamehua, puolukkamehua, omenamehua) Mittaa kaikki siirapin ainekset kattilaan ja kuumenna. Keitä seosta noin 15 minuuttia, kunnes siitä tulee koostumukseltaan siirappimaista. Anna jäähtyä. Puolen litran glögipulloa varten mittaa siirapista 140 ml ja kaada pulloon lisäksi 360 ml mehutiivistettä. Sulje pullo. Koska glögi on tiivistettä, lisätään siihen tarjottaessa kuumaa vettä oman maun mukaan (n. 1:4). Hyvää joulua!

Raikas guacamole

Kypsä avokado on varmasti yksi parhaista vihanneksista. Se sopii loistavasti moniin ruokiin, on terveellistä ja tietenkin mahtavan makuista. Ikävä kyllä kunnollisia avokadoja löytää kaupoista ikävän harvoin. Ne ovat usein joko aivan kivikovia tai ihan selkeästi jo mätiä. Silloin kun kunnollisia avokadoja onnistuu löytämään, kannattaa vakavasti harkita burritojen tekemistä ja käyttää avokadot guacamoleen!

Järkytyin joskus tutkaillessani kaupan valmisguacamoleja. Joissakin oli avokadoa alle 3 %! Käytännössä tahna oli mitä sattui ja lopuksi värjätty vihreäksi jollakin väriaineella. Hyi. Siis ei auta muu kuin tehdä guacamole itse. Perinteisessä meksikolaisessa guacamolessa on ihan reippaasti chiliä ja jonkin verran tomaattiakin. Itse olen jotenkin jämähtänyt tähän reseptiin, koska tässä avokado on selkeästi pääosassa.  

2 kypsää avokadoa

2 valkosipulin kynttä

½ sitruunan mehu

Suolaa

Kuori avokadot ja poista niiden kivet. Jos avokadot ovat kunnolla kypsiä ja pehmeitä, voi ne murskata haarukalla. Jos haarukka tuntuu liian kevyeltä välineeltä, soseuta avokadot sauvasekoittimella. Lisää joukkoon valkosipulit ja sitruunan mehu ja soseuta tasaiseksi. Lisää hieman suolaa maun mukaan.

Sitruunamarenkikakku

Kun on syntynyt tähän aikaan vuodesta, ei voi syntymäpäiväkakuksi edes haaveilla mitään ihanaa mansikkaluomusta. Koska sitruunajälkiruoat ravintoloissakin aina tuntuu valikoituvan mun eteen, päätin tehdä kakun täysin oman makuni mukaan ja kokeilla jälleen yhtä klassikkoa: Sitruuna-marenkipiirasta.

Tätä kirjoitellessa syön samalla viimeisiä paloja kakusta, eli kakku säilyy siis jääkaapissa ihan mukavasti muutaman päivän! Resepti on alun perin ruotsalaisesta damernas värld -lehdestä. Vähensin kuitenkin hieman täytteen sokerimäärää, jotta kakusta ei tulisi turhan makea. Ohje on piirakkavuoalle, jonka halkaisija on 24cm. Varsinkin pohjataikinan määrää kannattaa pienentää, jotta pohjasta tulee sopivan ohut ja rapea.  

Pohja:

1 ¾ dl tomusokeria

4 ½ dl vehnäjauhoja

200g margariinia

Täyte:

Osa1:

2 sitruunan mehu

2 dl sokeria

1 ¼ dl vettä

Osa2:

1 dl vettä

30g maizenaa

2 keltuaista

40g margariinia

Marenki:

2 kananmunan valkuaista

1 ½ dl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Nypi margariini muihin pohjan aineisiin. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa. Kaulitse taikina ja asettele se piirakkavuokaan. Paina haarukalla taikinaan reikiä ja laita pohja uuniin 10 minuutiksi. Kun pohja on paistunut, anna sen jäähtyä.

Valmista täyte: sekoita 1. osan aineet kattilassa ja osan 2 aineet kulhossa. Kiehauta kattilassa olevat aineet ja lisää ne sitten kulhoon osan 2 aineiden päälle pikkuhiljaa samalla sekoittaen. Kun kaikki on sekoitettu yhteen, kaada massa uudestaan kattilaan ja lämmitä sitä matalalla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Kun täyte on paksuuntunut riittävästi, ota kattila pois liedeltä ja anna täytteen jäähtyä. Täyte saa olla aika paksua, joten lämmittämistä ei kannata lopettaa liian aikaisin. Täyte on valmista, kun siihen jää nostettaessa pieniä huippuja hetkeksi. Kun täyte on jäähtynyt, lisää siihen voi ja sekoita tasaiseksi.

Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja laita tunniksi pakastimeen asettumaan. Kun täyte on asettunut, tee marenki. Vatkaa munan valkuaiset lasikulhossa ja lisää pikkuhiljaa tomusokeria sekaan. Marenki on valmis, kun kulhon voi kääntää ylösalaisin. Levitä marenki täytteen päälle ja laita hetkiksi uuniin. Piirakka on valmis, kun marenki on saanut hieman väriä pintaan.   

Lohi-pinaattipasta

Tämä resepti on jälleen yksi esimerkki arjen sankariruoista, eli kokonaisuudessaan ruoan saaminen pöytään vie alle 15 minuuttia. Tarvikkeet eivät kenties ole sellaisia, että niitä automaattisesti olisi kaapissa, mutta ainakin ne kaikki saa pienestäkin kaupasta, eikä aineita ole kuin muutama.

Ruoasta tulee helposti turhan suolaista, koska kylmäsavulohi on itsessään niin suolainen. Ruokaan ei siis kannata ainakaan lisätä suolaa, ei edes pastan keitinveteen. Jos suolatasoa haluaa vielä tiputtaa, voi lohta liottaa hetken vedessä, jolloin sen suolaisuus vähenee. Toki kylmäsavulohen tilalle voi myös laittaa tavallista, tuoretta lohta paloiksi pilkottuna. Silloin kannattaa kuitenkin paistaa lohta hieman pidempään, jotta se kypsyy kunnolla.

1 pkt tuoreita tortellineja tai ravioleja pinaattitäytteellä

Pari nyrkillistä tuoretta pinaattia, tai 100g pakastepinaattia

150 g kylmäsavulohta

2 ruokalusikallista tuorejuustoa (piparjuuri-, pippuri-, tai yrttimausteella)

1 dl maitoa

¼ sitruuna
 

Laita pastan keitinvesi kiehumaan. Jos pinaatti on jäässä, sulata se mikrossa tai laita kattilaan sulamaa. Leikkaa lohi pieniksi paloiksi. Paista pinaattia kattilassa, kunnes ylimääräinen neste haihtuu. Lisää tuorejuusto ja maito kattilaan. Sekoittele tasaiseksi. Lisää lohi kattilaan. Keitä pastaa pari minuuttia, kunnes se on kypsää. Kaada keitinvesi pois ja lisää lohi-pinaattikastike pastojen päälle.   Purista päälle sitruunanmehua ja tarjoile.

Vadelmakarkkeja ja harmaita hiuksia

Yritin viikonloppuna tehdä Elämä makeaksi –blogisti Ullalta muokatulla ohjeella sydämen muotoisia suklaalla päällystettyjä karkkeja. Tämä on kategoriaa ”Ei mennyt niin kuin Strömsössä” –kokemuksia keittiöstä. En ole mikään kokenut karkin tekijä, lähinnä kokenut syöjä. Ullan ohje kuulosti kuitenkin niin helpolta, että ajattelin testata. Ohjeen perusteella vähän vatkataan, sekoitetaan, kaulitaan ja sitten jo dipataan suklaaseen ja valmista tulee!

Muutin ohjetta hieman, koska en hirveästi pidä esansseista ja väriaineista. Korvasin ne keitetyillä vadelmilla. Se oli ehkä päivän toimivin hetki. Taikinan teko meni sinänsä vielä suhteellisen hyvin. Tosin kaulin liian innokkaasti ja tuloksena oli liian ohuita sydämiä, joten lyttäsin ne kasaan ja yritin uudelleen.

Ongelmaksi muodostui kohta, jossa sydämet dipataan suklaaseen ja annetaan kovettua. Ensimmäinen dipattava sydän ei löytänyt suklaaseen asti, vaan päätyi sen haudeveteen. Seuraava pääsi suklaaseen, mutta tuli sieltä ylös yhtenä könttinä (näkyy kuvassa taustalla olevana kasana).

Tulin siihen tulokseen, että suklaa on turhan paksua, joten lisäsin siihen hieman maitoa. Sen sijaan, että suklaasta olisi tullut notkeaa, se jämähti ihan täysin. Yritin sitä lämmittää, jos maito oli vain laskenut sen lämpötilaa. Ei auttanut. Lopulta ajattelin, että ei tämä tämän heikommaksi voi mennä, joten lisäsin vielä maitoa. Kuinka ollakaan, joskus se todella lähtee sillä millä on tullutkin, eli suklaasta tuli jälleen yhteistyökykyistä. Dippailu oli silti kohtalaisen hankalaa, koska astia, jossa suklaa oli, taisi olla turhan pieni. Ei tullut ihan niin hyvännäköisiä kuin Ullalla.

Lopputulos oli kuitenkin ihan ok. Vähän sotkuisen näköinen, mutta menetteli. Maku oli kuitenkin turhan sokerinen ja oikeastaan aika ällömakea. Sopii ehkä paremmin lapsille!

Suklaiset vadelmakarkit

1 kananmunan valkuainen

5 dl tomusokeria

1 rkl vadelmia lämmitettynä ja muhennettuna

Tummaa suklaata

Vatkaa valkuainen vaahdoksi. Lisää 2 dl tomusokeria ja sekoita tasaiseksi. Lisää vadelmasose ja loput tomusokerista. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kauli taikina tomusokerilla päällystetyllä alustalla ja painele siitä haluamiasi kuvioita. Sulata suklaa. Dippaa karkit siellä ja kerro minullekin kuinka se oikein tehdään onnistuneesti.  

   

Tofupihvit pinaatti-sienikastikkeella ja palsternakkamuusilla

Usein tulee tehtyä ruokia vain siitä omasta perusrepertuaarista, johon on vuosien varrella valikoitunut ehkä n. 10 reseptiä ja josta silloin tällöin joku tippuu pois ja joku uusi tulee mukaan. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että juurikin niitä kaikkia ruokia on juuri tehnyt ja kaipaa jotain uutta. Tämä resepti syntyi sellaisena päivänä.

Palsternakkamuusi oli tässä keittiössä lajinsa ensimmäinen. Ei kuitenkaan viimeinen. Palsternakka on kohtalaisen voimakkaan makuista, eli jos et ole varma miten hyvin se uppoaa, kannattaa muusiin laittaa sitä hieman vähemmän ja perunaa hieman enemmän.

Tiedän, että tofu on monelle käsittämätön ruoka-aine. Jos olet maistanut tofunakkeja ja niiden perustella tuomitset tofun, suosittelen kokeilemaan. Sillä ei todellakaan ole maun puolesta mitään tekemistä niiden järkyttävien nakkien kanssa!

Palsternakkamuusi:

4 palsternakkaa

3 pientä perunaa

1 dl maitoa

Lusikallinen margariinia

Ripaus suolaa

½ sitruunan mehu  

Kuori ja pilko perunat ja palsternakat. Palsternakka kypsyy hitaammin kuin peruna, joten tee palsternakoista hieman pienempiä paloja. Keitä juureksia, kunnes ne ovat kypsiä. Kaada vesi pois ja lisää maito, suola ja margariini. Painele perunat ja palsternakat muusiksi perunanuijalla, kauhalla tms. Älä käytä sähkövatkainta, paitsi jos haluat tapetoida seinät ja tarvitset liisteriä. Kun muusi on valmis, purista siihen hieman sitruunanmehua tuomaan raikkautta ja palsternakan makua vielä esille.

Pinaatti-sienikastike

300 g suppilovahveroita

500 g pinaattia

1 valkosipulin kynsi

Suolaa

Mustapippuria

½ dl maitoa

1 rkl vehnäjauhoja

Yrttejä

Pese ja pilko sienet. Paista murskattua valkosipulin kynttä hetki ja lisää pannuun sienet ja pinaatit. Paista kunnes ylimääräinen vesi on haihtunut. Mausta seos. Tee kastikkeeseen suurustus maidosta ja vehnäjauhosta sekoittamalla ne toisiinsa lasissa ja lisäämällä kastikkeeseen. Anna kiehahtaa ja lisää yrttejä.

Tofupihvit

1pkt marinoitua tofua

1 dl öljyä

Leikkaa tofu pihveiksi. Kuumenna öljy pannulla ja lisää tofut. Paista tofuja kuumalla pannulla niin, että niiden pinnasta tulee ruskea ja rapsakka. Kun tofut on paistettu molemmilta puolilta, nosta ne talouspaperille, jotta turha öljy imeytyy niistä pois.

Perjantai-illan pizza

Pizzaan kaikilla on varmasti oma ohjeensa. Suosittelen käyttämään juuri sitä omaa suosikkia, josta tuleva pohja on juuri niin paksu tai ohut, rapea tai pehmeä kuin kuuluukin. Itse pidän enemmän ohuesta ja rapeasta pizzasta, jossa on kohtalaisen vähän täytteitä. Muuten siitä tulee jotenkin liian mössömäinen.

Olen vuosia harjoitellut sitä, että malttaisin laittaa pizzaan riittävän vähän täytteitä. Kaksi täytettä tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi tuntuu pizzaa tehdessä niin vähältä, että helposti sorrun liioittelemaan. Oikeasti pitäisi vain malttaa ja keskittyä pariin hyvään raaka-aineeseen.

Tässä pizzassa täytteenä on tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi tuoreita herkkusieniä, artisokan sydämiä ja katkarapuja. Kyllä, sorruin taas kolmeen täytteeseen. Kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla erikoiseltakin kuulostavia täytteitä. Omia suosikkejani ovat mm. pinaatti ja lähi-italialaisen pecorino-pizzassa olevat pinjan siemenet. Päälle hieman rucolaa ja Italia on askeleen lähempänä!

Tuoretta leipää koska tahansa

Eikö kaikkien unelma ole saada tuoretta, laadukasta ja lämmintä leipää koska tahansa? Koska Suomessa ei ole tapana ostaa leipää leipomoista eikä kunnon leipomoita siksi aina lähinurkilta löydy, pitää keksi muutamia kikkakolmosia, joilla tuoreen leivän saatavuuden voi varmistaa.

Viimeksi kun leivoin ruisleipää, päätin, että paistankin vain pellillisen ja laitan toisen pellillisen saman tien pakkaseen. Pakastelokeroon juuri ja juuri mahtui koko pelti, joten esipakastin leivät siinä ennen, kuin muutaman tunnin päästä siirsin ne pakasterasioihin. Varsinainen ohje ruisnappeihin löytyy täältä.

Nyt koska tahansa voi pakastimesta kaivaa ruisnappeja ja paistaa muutaman, vaikkei viikkoihin olisi tehnyt mieli leipoa. Lopputulos on tuoreen veroinen, kunhan malttaa ensin antaa nappien sulaa puolisen tuntia huoneen lämmössä. Sitten uuniin n. 250 asteeseen reiluksi kymmeneksi minuutiksi.

Klassikon paluu

Pitkään jo harkitsin leipävuoan ostamista. Vuokaleipä voisi nimittäin olla hyvä tapa jatkaa leipäprojektia. Vihdoin sain itsestäni irti ja asia tuli mieleen oikeassa paikassa ja niin leipävuoka löysi tiensä kotiin. Vuoan pahvipakkauksessa oli niin hyvännäköinen kuva tiikerikakusta, että sitä ei kerta kaikkiaan voinut vastustaa.

En ole ikinä oikein ollut mikään kuivakakkujen ystävä. Pääasiassa siksi, että ne ovat niin… niin, no kuivia. Ehkä riittävän monen vuoden jälkeen minustakin on tullut sen verran kuiva, että kakku on oikein sopiva. Oli nimittäin hyvää, oikeaa retroklassikkoa!

Tiikerikakku

200 g margariinia

2 ½ dl sokeria

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

2 rkl kaakaota

½ - 1 sitruunan raastettu kuori

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vaahtoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sekoittaen taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Ota taikinasta n. 1/3 toiseen kulhoon ja sekoita siihen kaakaojauhe. Pese sitruuna ja raasta sen kuori vaaleaan taikinaan.

Voitele pitkulainen vuoka rasvalla ja jauhota se kevyesti. Kaada vuokaan kerroksittain puolet vaaleasta taikinasta, ruskea taikina ja loput vaaleasta taikinasta. Tee kuvioita haarukalla ja paista 180 asteessa n. tunti.

Lammaspata

Syksyn liharuoaksi on selvästi valikoitunut lammas. Sitä on tullut tehtyä jo useammassa muodossa. Lähikaupan valikoima lampaanlihan suhteen on niin hyvä, että pakkohan sitä on ollut hyödyntää!

Lammaspata on erinomaista talviruokaa. Lämmintä, pehmeää, pyöreitä makuja ja riittoisaa. Jos haluaa vähentää lihan syöntiä, mutta ei halua kokonaan siitä luopua, on lammaspata myös siihen hyvä. Annosta kohden lihaa nimittäin tulee vain reilu 60g. Ohjeella tulee todella reilu satsi, joten pienemmälle porukalle tai pakasteettomille suosittelen reseptin puolittamista.

(8 hlö:lle)

500g lampaan ulkofilettä tai paistia

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 isoa porkkanaa

3 pkt tomaattimurskaa

2 pkt papuja vedessä (esim. kidney- tai ruskeita papuja)

4 dl tuoreita suppilovahveroita

2 dl punaviiniä

Suolaa

Mustapippuria

Rosmariinia

 
Paloittele lampaanliha ja paista se kuumalla pannulla. Siirrä liha kattilaan (Huom. ISOON kattilaan) odottamaan. Paista pannulla sipulit ja lisää ne kattilaan lihojen kanssa. Lisää kattilaan paloitellut porkkanat. Lisää vielä tomaattimurskat ja pavut ja anna kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä. Paista sienet pannussa, jotta niistä lähtee ylimääräinen neste. Lisää sienet kattilaan. Kun pata on jonkin aikaa kiehunut, lisää siihen punaviini ja jatka kiehuttelua. Kun pata on yhteensä kiehunut n. tunnin, lisää mausteet. Tarjoile perunamuusin tai riisin kanssa.

Marjainen valkosuklaakakku

Viimeistään keskikesällä tulee mieleen, että mitähän viimeisille pakastimesta löytyville edellisvuoden marjoille oikein tekisi. Tässä siihen vinkki! Täytyy myöntää, että itse teen näitä valkosuklaakakkuja ympäri vuoden J

N. 14 palaa tai 10 annosvuokaa

200 g margariinia

200 g hienonnettua valkoista suklaata

1 dl sokeria

3 kananmunaa

1 rkl vaniljasokeria

4 dl vehnäjauhoja

3 dl pakastemarjoja

Sulata margariinia ja lisää siihen valkoinen suklaa. Sekoita kunnes suklaa on sulanut. Lisää sokeri ja kananmunat. Lisää vaniljasokeri ja vehnäjauhot. Lisää jäiset marjat ja sekoita. Voitele uuni vuoka ja kaada taikina siihen tai annosvuokiin. Paista 200 asteessa n. 15 min (annosvuoat) tai n. 25 min (uunivuoka).

Kuvassa olevia taisin paistaa turhan pitkään. Taikina saisi keskeltä näyttää enemmän siltä kuin paistettu rahkapiirakka. Kannattaa siis rohkeasti jättää taikina hieman raa’aksi keskeltä. Tarjoile sellaisenaan tai jäätelön kanssa.

Kauraleipä

Ruisleipää on tullut lähiaikoina syötyä kohtalaisen paljon ja sen kulutus näyttää ainakin väliaikaisesti vähän laskevan. Ainakin jos jotain voi päätellä siitä, että kaksi viikkoa sitten leivottua leipää on vielä puolikas limppu jäljellä.

En ole mikään kova leivän syöjä yleisesti, mutta kauraleipä on jo pitkään ollut yksi suosikeista. Loistavaa kauraleipää löytyi joskus Stokkan herkusta. Se oli jonkun pienen luomuleipomon tuote, jota ei tullut kauppaan kuin silloin tällöin. Se kuitenkin synnytti erittäin lämpimiä tunteita kauraleipää kohtaan, joten pitihän sen tekoa testata itsekin!

(1 pieni limppu)

3 dl kaurahiutaleita

2 ½ dl vettä

1 tl kuivahiivaa

1 tl suolaa

4 ½ vehnäjauhoja

1 rkl öljyä

 

Anna kaurahiutaleiden turvota vedessä n. 15 minuuttia. Tämän sijaan taikinaan voisi käyttää esim. aamupuuron jämät. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinaan. Lisää taikinaan vielä öljy. Vaivaa taikinaa n. 15  min. ja jätä se 2 tunniksi kohoamaan lämpimään paikkaan. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile taikinasta leipä. Viillä leivän päälle haluamasi kuvio. Kohota leipää pellillä n. ½ h ja paista sitä 225 asteisessa uunissa n. 20 min.

Keitetyt hedelmät jäätelöllä

Sokeriliemessä keitetyt hedelmät ja jätski ei voi jättää ketään kylmäksi. Tässä yhdistyy loistavalla tavalla kylmä ja kuuma, makea ja hapan ja lisäksi voi myös liekkiä, että se on vähän terveellisempi jälkiruoka, kun siinä on hedelmiäkin. Eikö?

Tämä sopii jälkiruoaksi erityisesti silloin, kun on aikaa keitellä hedelmiä pehmeiksi, mutta ei halua koko aikaa olla keittiössä. Eli esimerkiksi silloin, kun on kavereita illallisella ja mieluummin haluaa jutella vieraiden kanssa pöydän ääressä ja antaa kattilan porista keittiössä yksikseen.

  

(4 hlö:lle)

6 tuoretta luumua (tähän sopii hyvin myös esim. kirsikat tai viikunat)

½ vettä

½ dl sokeria tai 3rkl hunajaa

2 rkl Cointreauta

 
Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna poreilla hiljaisella lämmöllä n. puoli tuntia tai kunnes hedelmät ovat pehmeitä ja koostumus on hieman hillomainen. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa!

Vettä ja näkkileipää

…paitsi että tavallista parempaa näkkileipää ja vettä mielellään lämpimänä ja teelehdillä maustettuna.

Leipäprojekti jatkuu. Tällä kertaa halusin kokeilla näkkäriä. Alkuperäiseen ohjeeseen Glorian Ruoka & Viinissä kuului hiiva, mutta korvasin sen ruisjuurella. Taikinaan tuli myös leivinjauhetta, joten voi olla että se olisi onnistunut ilman juurtakin aivan hyvin. Nämä ainakin kohosivat ihan riittävästi, vaikka en antanut taikinan mitenkään erityisesti hapantua.

Ajattelin ensin tehdä vain puolikaan taikinan, koska pelkäsin, että kyllästyn kaulitsemiseen, kun pastakonetta ei tässä taloudessa ole. Otin kuitenkin haasteen vastaan ja tein kokonaisen taikinan. Kaulitseminen oli tosi helppoa ja nopeaa, joten en katunut päätöstä!

(4 pellillistä)

2 rkl ruisjuurta

1,5 dl maitoa

1 ¾ dl vehnäjauhoja

1 ¾ dl ruisjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

2 tl suolaa

1 tl sokeria

25 g sulatettua voita

1 ½ rkl raastettua piparjuurta

¼ dl kuivattua tilliä

Sekoita juureen maito. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää ne juuri-maitoseokseen. Lisää voi ja piparjuuri ja vaivaa taikina tasaiseksi. Jos taikina tarttuu kovasti sormiin, lisää hieman jauhoja.

Jaa taikina neljään osaan. Kauli yksi pala kerrallaan hyvin ohueksi levyksi. Käännä levy välillä ja ripottele jauhoja levyn alle, jottei se tartu alustaan kiinni. Kun levy on kaulittu, leikkaa siitä veitsellä haluamasi kokoisia näkkäreitä ja siirrä ne leivinpaperille. Anna näkkileipien kuivua 15 peittämättä niitä ennen paistamista.

Paista näkkäreitä 200-asteessa n. 8 minuuttia. Leivät palavat helposti, joten loppuvaiheessa kannattaa olla tarkkana. Nimim. ensimmäinen pellillinen roskiin.  

Hummuksen huumaa

Intouduin pitkästä aikaa tekemään hummusta. Viime kerrasta oli jo melkein puoli vuotta. Silloin tein sitä niin ison satsin, että söin pelkästään sitä leivän kanssa lounaaksi useamman päivän putkeen. Tuli kyllästys. Aika teki tehtävänsä ja taas rupesi hummusta tekemään mieli.

Oikeastihan hummukseen kuuluu tietenkin tahini, eli seesaminsiemenistä tehty tahna. Sitä ei kuitenkaan lähikaupasta löytynyt, joten jätin sen vain pois. Toki sen maussa hieman huomaa, mutta maistuu se näinkin!

Jos taloudessa on hummuksesta pitäviä, kannattaa suosiolla tehdä kaksinkertainen satsi. Meillä kävi nimittäin niin, että kun ehdotin, että tehtäisiinkö falafelejä nyt, kun on hummustakin, kysyi puoliso ”Mitä hummusta? Tarkoitatko sä sitä, jonka mä söin välipalaksi?”. Joo, just sitä. Ei muuta kuin uutta satsia tehosekoittimeen sitten.

1 prk (400g) vedessä olevia kikherneitä

½ dl oliiviöljyä

½ sitruunan mehu

2 valkosipulinkynttä

Ripaus suolaa

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja soseuta tahnaksi. Sauvasekoitinkin saattaa toimia. Jos tahna on liian tankeaa, lisää öljyä. Tarkista maku. Laita hummus tarjoilukulhoon, kaada hieman öljyä päälle ja ripottele paprikajauhetta pintaan. Syö esim. leivän päällä tai lisäkkeenä. Hummus säilyy jääkaapissa n. 5 päivää kannella peitettynä.

Quesadilla sukeltaa jäämereen

Quesadilla on perinteistä meksikolaista herkkua, jossa tortillalevyjen väliin pistetää täytettä ja levyt paistetaan nopeasti pannulla. Perinteisesti täyte on juustoa, josta nimikin tulee (juusto = queso espanjaksi). Mukana voi olla myös jotain muuta, esim tomaattia. Pelkkä juusto ja puolimauttomat tortillalevyt eivät välttämättä ole aina ihan maukkainta ruokaa, mutta ainahan quesadillasta voi tehdä uusia versioita! Tässä versiossa juustoa on vähän vähemmän ja mukaan on päässyt mm. kylmäsavustettua lohta.

Quesadilla toimii esimerkiksi hieman tuhdimpana iltapalana tai vaikka lauantaina vuokra-leffaa katsoessa!

Quesadilla skandinavialaisittain

(kahdelle)

4 tortillalevyä

150 g kylmäsavustettua lohta

n. 1 dl rucolaa

50 g tuorejuusto (omalla lempimausteella, esim. valkosipuli, pippuri, yrtit tms.)

Pese ja pilko rucola. Voitele tortillalevy tuorejuustolla ja aseta levylle lohta. Ripottele päälle rucolaa ja paina toinen tortillalevy kasan päälle. Paista quesadillaa paistinpannulla keskilämmöllä sen verran, että tortillalevyt saavat hieman väriä. Tee toinen quesadilla samalla tavalla. Leikkaa quesadillat neljään osaan ja nauti!

Quesadillan sisään voi periaatteessa laittaa kaikkea, mitä mielikuvitus sallii. Ainakin ilmakuivattu kinkku ja tomaatti toimivat erinomaisesti.